Se nainen joka väittää ettei ole kertaakaan kokeillutkaan jotain laihdutuskuuria puhuu kyllä ihan silkkaa sitä itteään! Mä en ole kokeillut kuin kaalikeitto-diettiä mutta aika laihoin tuloksin, jos epäonnistuneesta laihdutuskuurista noin voi ylipäätään ees sanoa.. Kuka jaksaa oikeesti kiskoa sitä kitkerää kaalikeittoa napaansa älyttömiä määriä ja vielä monta päivää peräkkäin? Musta tuntui että jo kolmas päivä samaa keittoa oli liikaa, nenä ei muuta haistanutkaan kuin keiton hajua (tulikohan se sellerin tuoksu ihostanikin läpi?) eikä vaaka liiemmin hetkahtanut suuntaan tai toiseen.

Kaverini on innokas hilareiden tarkkailija ja karppaaja, mua ei jotenkin inspaa nekään. Tuntui että kun noita karppisivustojakin kattelin, etten jaksa lukea niin paljoa tietoutta itseeni kuin onnistunut karppaminen vaatisi. Olen siis sangen laiska laihduttaja, kait

Niinpä omat "evääni" laihtumiseen ovat pelottavan yksinkertaiset, jopa niiin simppelit että ehkä juuri siksi kompastumisen riski on suuri. Tiedän syöväni ihan hirvittävän paljon naiseksi, joten pääasiallinen punainen lanka on nyt se että annoskoot pienenee huomattavasti enkä ota lisää. Pyrin syömään kasviksia ja vihanneksi paljon. Tähän astihan salaattia tms on saanut lautaselle hyvin vähän mahtumaan kun lautasen täyttää kukkurallinen kasa pääruokaa esim makaroonia ja runsaasti kastiketta. Nyt tämä tulee muuttumaan.

Eilen illallakin oikein punnasin huvikseni hedelmiä miten paljon se "puoli kiloa päivässä" oikein käytännössä tarkoittaa. Omena ja kaksi mandariinia olivat jo 300g joten mikään mahdoton satsi se ei sittten kumminkaan ole! Monipuolinen, houkutteleva hedelmävati tulee olemaan jatkossa minun sipsipussini. Koitan myös syödä mahdollisimman säännöllisesti, mikä tavallaan kohdallani on ehkä hivenen helpompaa kuin yleensä koska lapset syövät kuitenkin kaksi lämmintä ateriaa, välipalat ja aamu- ja iltapalat. Samaan aikaan syöminen heidän kanssaan toisi siis säännöllisyyttä omaan ruokavaliooni ja suht samanaikaisuutta. Ajattelin syödä alkuun pienet annokset lämmintä ruokaa kahdesti päivässä, mutta tavoitteena  on pian syödä vain yksi lämmin ateria päivässä. Korvataan nälkää noilla aterioinneilla hedelmillä ja vihanneksilla. Mietin pitääkö veden juomista lisätä aluksi vai pitääkö se mahan vain entisensä kokoisena? Vedellä saisi huijattua näläntunnetta kun maha olisi täytetty osittain vedellä ja vesi lisäisi vessassa juoksemista joka lisäisi kalorien palamista kirmatessani pöntölle ja kuona-aineiden poistumista elimistöstäni.

Kaupasta en tosiaan enää kanna kaappiin houkuttelemaan limua, mehua, sipsiä, karkkia, piparia tms turhuutta, tätä vinkkasi Minnakin kommenteissa. Tosiasia kun valitettavasti on, että usein on jano vain siksi että tietää kaapissa olevan limua. Kotiäitinä olen myös huomannut, että kun oma aika on todellakin minimissään kolmen pienen lapsen kanssa, harrastan mieliala syömistä. Jos lapsilla on harmituspäivä huomaan useammin hakevani lohdukkeeksi ja"jaksamiseksi" jotain herkkua. Monesti olen jäänyt kiinni itse itselleni "itse teossa" kun koitan saada sipsikouraisun niin hiljaa pussista kuin vain mahd etteivät pienet korvat kuule sitä ja ryntää jakamaan tätä suurta nautintoani. Kun illalla talo hiljenee, on  sitä itse niin reporankana sohvalla ettei jaksa tehdä mitään vatsalihaksia vaan palkitsee itsensä kaapissa olevilla herkuilla. Johan laulussakin sanotaan että "on jäätelö hyvää kun yksin syö".

Tämä elämäntapamuutokseni (niin tämä ei kohdallani kun kilotavoite on noinkin iso ole pelkkä lauhdutustouhu) tekee varmasti myös lapsille erityisen hyvää ja toimin esimerkkinä heillekin miten esimerkiksi viinirypäleet maistuvat yhtä hyviltä kuin nami! Kukapa lapsi ei ryntäisi heti paikalle kun äiti sihauttaa limupullon auki tai rapistelee karkkipussia ja saa myös osansa tästä herkusta?

Liikunta on varmasti myös tärkeä ja sauvakävelemään on vaan lähdettävä vähintään kaksi kertaa viikossa. Lainaan ukolta kännyn jossa toimii radio kun en iPodia omista ja sivakoin sauvoilla eteenpäin. Täytyy vaan toivoa että radiossa soitetaan usein I like to move it move it-biisi ihan vaan jo kannustusmielessäkin!

Pääkaupunkiseudulla tuli roimasti lunta lisää vielä aikaisempien lumikinosten keskelle, joten tänään kolasin hikihatussa 2 tuntia pihalla. Nyt on allit ja reidet hellänä, tehokas vastus tuo nollakelin lumi! Taistelu vytärömakkaraa vastaan on siis alkanut - vapisi laardi!!!